Lähdettyäsi vedit oven perässäsi kiinni
Kuinka monta päivää, yötä
Kuinka monta viikkoa ja kuukautta olen sillä ovella parkunut
Riuhtonut, huutanut, raapinut sormeni verille
Lähtenyt parin askeleen päähän ja palannut taas
Tuijottanut, vaatinut sitä aukeamaan
Kitunut puolikuolleeksi sen edessä
Tänään tajusin, ettei se voi olla ainut ovi
Täällä on niin sumuista, etten vain näe muuta
Nyt etenen käsikopeloin, tunnustelen kahvaa
Pakko täällä on muutakin olla
kuin itkua ja tuskaa
Täytyy vain olla kärsivällinen,
jotta näkisin taas, ilman sumua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti