Isäinpäiväkahvit

Iloinen hoitotäti tulee luokse. "Annatko tämän kutsun isälle isäinpäiväkahville?" Mahasta kouraisee. Pakotan itseni katsomaan silmiin ja kerron miten asia on. Ei tule. Ei voi tulla. Eikä poika muista isiä.

Tytön hoitaja kysyy kenelle isäinpäivälahja tehdään. Tyttö on itse kertonut iskän kuolleen. Kylmää taas.

Kukaan ei tarkoita pahaa. Pakkohan heidän on kysyä. Ensimmäiset puoliorvot heillä, kuulemma. Pelottaa kohdata nämä päivät taas vaikka Uusi on kuvioissa. Pelottaa, koska olen taas surullinen. Minun pitäisi olla onnellinen. Silti en muuta tee kuin ikävöin.