Kaikki menee hyvin, esitellessäni itseni en kerro olevani leski, en kerro että hautasin lasteni isän ja puolisoni. Koulun tutustumiskierros vie viereiseen rakennukseen. Kenkiin kerääntyy monta kiloa lisää painoa. Sydän tykyttää, kädet tärisevät. Katseeni kääntyy ruokalaan. Mikään ei ole muuttunut. Näen sen pöydän; keskellä ruokalaa, ikkunan vieressä. Hän istui aina siinä käytävän puolella. Ohikävellessäni sain aina tutun taputuksen takapuolelle.
Filminauha alkaa pyörimään. Muistot eivät varoita taaskaan. Vaihdan painoa jalalta toiselle, räpytän silmiä. Näen hänen takaraivonsa; tummansiniset hiukset keesillä, se tummansininen huppari, jossa oli keltaiset hihansuut, vaaleat farkut, mustat doggersit. Hitaasti hän kääntyy, hymyilee. Pyörittelen sormusta sormessani. Lupa lähteä syömään, minä juoksen autoon ulvomaan.
Enkä taaskaan kerro kenellekään ikävästäni.
The scars of your love remind me of us
They keep me thinking that we almost had it all
The scars of your love, they leave me breathless
I can't help feeling
We could have had it all
