Hyvää nimipäivää Rakas

Enkelikuoro palas takas laulamaan, kävin taas hajoamassa sun haudallas.

Kädet kohmees sytyttelen kynttilää, yksinään tääl ei jaksa yksikään.

Uuden sukupolven näkeminen saa ilon kasvaa.

Mä meen kotiin taas, ja siel juostaan jo nauraen vastaan.

Täällä leikitään piilost ja meuhkataan, kelaan jäbän hymyilevän pilven reunalla.

Sun vapaudenkaipuusi tuntien, vihdoin lintunen liitää saa.

Yksin taivasta jäin tuijottamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.

En tahdo, aio, enkä pysty unohtamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.

Sun tie oli kuoppainen, mut sä juoksit loppuun asti sen.

Ja me jäätiin huokaileen, miten lyhyt on aika tää kaupunkilapsien.

Elämä on luopumisen opettelua

Nuo sanat sanoit jokaisten hautajaisten jälkeen, kun itkin olkapäätäsi vasten. Ikinä, en ikinä olisi uskonut, että joskus luopuisin sinusta.

Teit minusta vahvan. Olit ja olet elämäni rakkaus. Suurin onneni ja suurin suruni. Koin kaiken sinun kanssasi ja sinun kauttasi. Tänään henkäisin syvään, kiitin kaikesta. Kuinka en ikinä unohtaisi, kuinka olen niin onnellinen päivistä ja vuosista kanssasi, myös niistä huonoista hetkistä. Eikä tämä rakkaus ole vieläkään kuollut. Nyt on kuitenkin aika katsoa eteenpäin, rakentaa oma elämäni loppuun, jatkaa siitä mihin sinun kanssasi pääsin. Korjata se, mikä meni rikki sinun lähdettyäsi. Raunioilla on jo uusi perusta.

En varmasti pysty ikinä olla katsomatta olkapääni ylitse, vilkuilematta menneeseen. Olla kaipaamatta mitä meillä oli ja olisi voinut olla. Yritän silti. Tänään on luottavainen mieli tulevaisuuteen. Mikään ei voi lannistaa.

Ne sanoo, et taivas on rajana, mut kuussakin on kävelty.

Tsiigaan taakse, mietin mistä ollaan lähetty.

Menneisyys repussa, katse eteenpäin.

Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin.

Taivas on rajana, mut kuussakin on kävelty.

Cheek - Omat säännöt

Tuntemuksia vuoristoradalla

Epäuskoisuus. Voiko tämä olla ollenkaan totta? Jos se onkin vain huonoa pilaa, jonka Rakas on keksinyt? Et olekaan kuollut, tämä kaikki on vain surkeaa vitsiä.

Viha sekä raivo kaikkia ja kaikkea kohtaan. Miksi jätit minut yksin? Kaiken sen jälkeen jätit minut ja lapsesi yksin! Tuokin vastaantulija katsoi säälivästi, katsookohan enää, kun lyön hampaat kurkkuun!

Epätoivo. Miten voin selvitä? Miten tästä voi jatkaa eteenpäin? En minä edes halua. Tule takaisin, teen mitä vain.

Syyllisyys. Entä jos olisin puhunut puhelimessa vartin pidempään? Olisinko saanut sinut pidettyä hereillä? Olisitko elossa jos en olisikaan ollut kiireinen? Kai tiedät, että rakastan?

Katkeruus. Miksi meidän perhe ja miksi hän? Miksei tuo, joka on jo vanha ja nähnyt elämää?

Suru. Musertava tunne. Tajuntaan iskee, kuinka tämä onkin totta, ei ikinä enää häntä. Kyyneleet eivät vain lopu.

Kipu. Valtava möykky rinnassa, joka ei vain lähde. Sydäntäni särkee, rikkihän se on. Vanne rintakehän ympärillä, on niin vaikea hengittää. Paino saa niskat painumaan alas, en vain pysty kävelemään selkä suorassa.

Fyysiset oireet. Syömättömyys, unettomuus, oksentaminen, päänsärky, hiusten lähtö, sydämen rytmihäiriöt, atopian pahentuminen, erilaiset säryt pitkin kehoa.

Masennus. Jään peiton alle makaamaan, missään ei ole kuitenkaan enää mitään järkeä.

Asiaa karkuun juokseminen. Jos ihan hetkeksi unohdan, saan hetkeksi hyvän olon.

Halu mennä eteenpäin. Jostakin tulee se sisu. Hillitön tahto päästä eteenpäin elämässä vaikka tuntuisi, että nyt uidaan pahaan vastavirtaan.

Menetyksen hyväksyminen. Jonain päivänä huomaa, että pystyy viettämään illan yksin ihan rauhassa kotona elokuvia katsellen. Menee aikaisin nukkumaan ja aamulla katselee keittiön ikkunasta appelsiinimehulasi kädessä. Tyynenä, rauhallisena, niinkuin silloin joskus.

En enää uskalla

Mistä näitä ihmisiä pöllähtää elämääni? Taas yksi on koputtelemassa sydämeeni ja valitettavasti tiedän, että tuo ihminen saisi minut ihan sekaisin. En halua, en uskalla. Turpaan tulisi kuitenkin taas.

Ja nyt mä kuljin sun ovea kohti

En tunne sua yhtään, koko kehoni pohtii

Mitä jos tää on hirveä virhe

Ja rakastun helvetisti,

Oikeasti, aivan oikeasti

Pelkään että saat minut tuntemaan

Se ei sovi mun pirtaan

Minä 2.0, hauska tutustua!

Tukiviikonloppu takanapäin. Ystävä soittaa ja kysyy mitä tein.

-No perjantaina mä vaan olin, kävin kaverilla kahvilla, menin aikasin nukkumaan. Lauantaina hain siskon juna-asemalta, olin kotona ja kävin parilla kaverilla kahvilla. Kävin mä baarissakin kääntymässä, mutta selvinpäin sielläkin oltiin ja lähdin aikasin kotiin......Haloo? Ooks sä siellä?

-Joo, joo. Mä vaan järkytyin. Susta on tullu taas oma ittes.

-Hä?

-Ennen sä olisit juonu koko viikonlopun. Olisit flirttailut baarissa pilkkuun asti. Susta on tullu taas Fiona. Oot sä pikkuhiljaa muuttunut takaisin normaaliks omaks ittekses tän viimeisen puolen vuoden aikaan, mutta nyt sä oot taas sinä.

-No...niin. Ja oon mä siihen ihan tyytyväinen.

Voiko olla ihanempaa tunnetta? Minut yli 10 vuotta tuntenut ihminen kertoo, että nyt ollaan taas siinä normaalissa pisteessä. Tiedän, että tyhmyyksiä on tullut tehtyä. Onneksi lapset eivät ole millään lailla kärsineet niistä ja suurin hinta näistä tyhmyyksistä on ollut henkilökohtainen morkkis. En ole sitä sukellusta osannut selittää, ystävä osasi senkin osasi: Sä oot vaan hetkeks halunnu unohtaa sen kaiken, saada edes hetkeks hyvän olon. 

Kyllä suru vieläkin vihlaisee sydämestä heti aamusta, yrittää painaa kasaan. Välissä romahduttaa pienen ihmisen niin, että pää huutaa, kuinka helpompaa olisi vain päästä tuonne pilvien päälle. Entä ne lapset? Olisihan heillä paljon parempi jossain muualla ilman minua.
Sitä on vain oppinut keräämään itsensä maasta ja jatkamaan taas seuraavana päivänä.

Antti Kleemola - Kaiken keskellä

Elämän reunasta kiinni

Päivät menevät omalla painollaan. Lasten kanssa eletään arkea, ystävien kanssa suunnitellaan kesää ja ostellaan festarilippuja. Tänään tunnen taas olevani normaali, suutahtaminenkin Rakkaalle meni ohitse. Yritetään päästä menneestä irti.

Katse on vain pääsykokeissa. Ihanaa olla normaaleja tavoitteita elämässä.

Halusin vain kertoa, että tänään on kaikki hyvin taas. Olen melkein saanut otteen elämästä. Melkein löytänyt sen oman tieni.

Helpompi olisi murista, jos olisit täällä

Kai minä alitajuisesti vieläkin elän parisuhteessa. Meillä on kaveripariskunta, minä olen naisen kaveri, hän oli miehen. Heillä on luottamusongelmia. Nainen kysyy, miksi mies lepertelee baareissa muille naisille. "Rakas opetti mulle kuinka baareissa köyttäydytään." 

Lause sivaltaa kuin puukko sydämeen. Kyllä minä sen tiesin, se raivo vain syttyy sisälle. Tule tänne ja puolustaudu! Mikä oikeus sinulla oli juosta tuolla ja hipsutella muiden sääriä, kun minut lukitsit kotiin? Selitä tekosi! Kerro, että rakastat ja minä olen tärkein, ehkä se lohduttaisi. Rikoit minut täysin ja kun olit korjaamassa, jätit tänne yksin nuolemaan haavojani, eivätkä ne näytä arpeutuvan millään. Olisit edes valehdellut niin hyvin, ettet olisi ikinä jäänyt kiinni.

Ei nämä asiat saisi häiritä, ei niillä ole väliä enää. Ihminen minäkin olen vain, siispä menin murisemaan haudalle. Sytytin kynttilän, haistatin ja tästäkin huolimatta rakastan.

Now I know we said things,
Did things that we didn't mean
And we fall back
Into the same patterns.
Same routine.
But your temper's just as bad
As mine is.
You're the same as me.
But when it comes to love
You're just as blinded.
Baby, please come back

Maybe our relationship
Isn't as crazy as it seems.
Maybe that's what happens
When a tornado
Meets a volcano.
All I know is
I love you too much

I'm tired of the games.
I just want him back.
If he ever tries to fucking leave again
I'mma tie him to the bed
And set the house on fire!

Piirrän sut mun ihoon

Muutama kuukausi sitten istahdin tatuointituolille ja istuin siinä kolme ja puoli tuntia. Katselin kuinka neula hakkasi ihoa ja sääreeni alkoi muodostumaan kuva Rakkaasta.

Olisin halunnut ottaa Rakkaan nimen sydämen päälle, mutta se olisi ollut jo liian kornia makuuni. Nyt jalkaani alkoi piirtymään kuva kuihtuneesta ja elävästä ruususta, joiden varret kietoutuivat toisiinsa.

Haluan kertoa elämän tarinani tatuointieni kautta ja hän oli suuri osa elämääni, on yhä. Hän ansaitsi ison kuvan.

Wanted

Uutena vuotena kaarsin juuri yökerhon pihaan, kun katsahdin ikkunasta ulos. Joku käveli baariin sisälle. Sillä jollakin oli musta takki ja vaaleat farkut, tummat hiukset keesillä. Se joku käveli häiritsevän tutula tavalla. Se joku oli kuin Rakas. Kasvoja en nähnyt, mutta eleet ja tyyli oli kuin suoraan minun ukoltani viety.

Heitin rahat taksikuskin kouraan ja kiirehdin sisälle. Halusin puhua tuon ihmisen kanssa. Narikassa ystäväni tuli vastaan: "Näiks sä sen? Se oli kuin..." Näin kyllä. Sen jälkeen en nähnyt sitä ihmistä edes vilaukselta.

Tänään kotiin ajaessa se sama näky välähti silmien edessä; näin kuinka se mies käveli muutaman askeleen ja katosi yökerhon ovesta sisään. Olisi mukava tavata tämä ihminen. Varmasti läheltä katsottuna hän ei olisi ollenkaan niinkuin Rakas eikä luonteeltaan tämän kaltainenkaan, mutta haluaisin puhua muutaman sanan. Hänen olemuksensa jäi häiritsemään, enkä häntä muistaisi näin parin kuukauden takaa, jos sillä ei olisi mitään merkitystä.

Rakas Kohtalo, jos nyt pari sanaa tämän ihmisen kanssa, okay?