Kohta tulee kaksi vuotta täyteen. Kohta on kaksi vuotta siitä kun kaikki vietiin. Sinut vietiin ja sinun mukanasi elämän perustukset. Sinä veit mukanasi minut; en enää tuntenut itseäni, hetkittäin se on vieläkin vaikeaa. Unelmat ja tulevaisuus vietiin.
Pääni tekee sitä taas; välähdyksiä menneisyydestä, joissa sinä olet pääosassa. Jään tuijottamaan tyhjyyteen ja räpytän silmistä pois kyyneleet. Muut kyselevät mikä on ja minä vastaa, ettei mikään.
Minä teen sitä taas; toissapäivänä huomasin halailevani nahkatakkiasi. Kaipaan sinua niin.
Niin tuskaisen läsnä joka hetki, vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisin silmät kuva säilyy, eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo, vaan tuijottaa tuijottamistaan
