Sumussa

Minä yritän katsoa viimeisiä viikkoja ja muistaa, mutta niin sumussa ollaan menty, etten juuri mitään muista. Muistan itkua, paljon sitä kun olen vain huutanut, yrittänyt karjua kaiken pahan pois.

Muistan käynnin onnettomuuspaikalla. Kuinka epätodelliselta tuntui, että siinä paikassa on tapahtunut jotain niin hirveää. Romahdin polvilleni itkemään ja puristin nyrkissäni kolmea ruusua, jotka olin hänelle tuonut. Yhden meiltä kaikilta.

Muistan kuinka kävin katsomassa häntä viimeisen kerran. Kuin olisi nukkunut. Teki mieli ravistella ja huutaa heräämään. En pystynyt sanomaan juuri mitään. "Voi rakas, kun sun piti tulla kotiin. Mä rakastan sua. Oikeesti." En halunnut koskea. Haluan muistaa rakkaani niinkuin hän oli; lämmin ja hellä.

Kaikki ne hautajaisjärjestelyt. Kuinka monta kertaa haukoin henkeäni, aivot olivat ihan mössöä. En osannut ajatella. Miten sitä osaa 25-vuotiaalle valita arkkua? Meidän pitäisi valita hääpukuja...

Muistan miten kamalalta tuntui kuulla kaikilta osanottoja. Olkaa jo hiljaa. Olisin halunnut kävellä kaupassa ilman niitä sääliviä katseita. Ei se onnistu vieläkään...

Muistan hautajaiset. Miten oksensin koko aamun ennen niitä. Olin paniikissa. Kirkkoon astuessani luulin kuolevani. Arkku. Mun mies on tuossa arkussa. Ja se arkku on niin pieni. Istuin koko siunauksen ajan hiljaa, välillä nyyhkyttäen. Hartiat lysyssä, pää painuksissa. Silmät olivat niin sumeat, etten nähnyt mitään. Muistan vain pätkiä papin puheesta. Kuinka hänkin alkoi itkemään puheen aikana. "Tätä miestä olisi tarvittu vielä paljon ja pitkään." Me tarvitsemme vieläkin, joka päivä.

Minä olen 24-vuotias. Ja yksin. Lasteni kanssa ihan yksin. Nyt on pääsiäinen ja istun kotona. Kaikki muut juhlivat. Grillattaisiin meilläkin, jos pystyisin. Se oli aina miehen juttu.

Hukassa

Kun on kolmasosan elämästään ollut jonkun tyttöystävä, sitten avovaimo, sitten perheen äiti ja lopulta kihlattu. Kun viimeiset vuodet elämästä on mennyt niin, että on aina se yksi jolle soittaa. Se yksi, jonka kainaloon käpertyä, kun päivä on ollut raskas. Se yksi, joka kuuntelee ja ymmärtää.

Ja nyt, kun se yksi vietiin pois. Olen hukassa. Totaalisen hämmentynyt. Kuka minä olen? Tiedän, että olen äiti. Olen kahden suloisen lapsen äiti. Tiedän, että olen leski. Jouduin hautaamaan elämäni rakkauden. Pidän hevosista. Rakastan ratsastusta. Pidän myönkin ystävistäni. Pidän musiikista, teinistä asti olen fanittanut Cheekiä. Mies ei ikinä ymmärtänyt tätä. Pidän ruusuista, mutta en ole ikinä vaatinut, että minulle täytyy tuoda kukkia. Pidän myöskin...niin, mistä? En tunne itseäni.

Suunta. Se on totaalisen hukassa. En tiedä mihin olen menossa ja milloin. Mitä haluan elämälläni tehdä, se on täysi arvoitus. Minä seison monen tien risteyksessä, enkä tiedä mihin mennä. Muut juoksevat ohi ja minä tihrustan itkua, kun en tiedä mitä tehdä. Epäreilua. Sitä tämä on. Miksi se oli meidän perhe, jolle kävi näin?

"Oon katsellut itseeni sivusta

Miettinyt montako askelta

Otan ennen kuin uskallan tän tajuta

Kuinka voin meidät jättää

Kun tuntuu, että maailma pitää nyt selättää

Mennä läpi pimeän pelkojen kaiken

Eikä jäädä hokemaan "Mä en yksin osaa""

Terveiset sinne taivaaseen

Rakkaalla oli nimipäivä viikonloppuna. Tietysti vein kukkia murulle.

Kestohymy

Lauantaina laitoin lapset nukkumaan ja soitin veljeni meille yöksi. Releet niskaan ja naamari naamaan. Tänään ollaan iloisia. Lähdin baariin ihan omalla autolla ja join koko illan aikana yhden siiderin.

Eikä ole ollut niin hauskaa pitkään aikaan! Siellä minä hymyilin, ihan aidosti. Puhuin kiinnostavien ihmisten kanssa ja hypin tanssilattialla kuin viimeistä päivää. Niiden ihmisten kanssa ei tarvinnut miettiä miehen poismenoa, eikä selittää kuinka pahalta tuntuu, miten kaikki tapahtui.

Kotimatkalla soi Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen ja minä pystyn samaistumaan joka sanaan.

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa

ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas

sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan

ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata

et aina lopulta sä selviit mistä vaan

ja ihan todella 

ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Minua hymyilyttää vieläkin.