keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Matalalentoa

Koulussa harjoittelu meneillään ja minä mietin haukkasinko liian ison palan. Lapset ainakin tykkäävät olla päiväkodissa, muuta positiivista en keksi. Suoritan koko ajan; työt, kodin ja lapsien hoidon. En ehdi hengähtämään. Uusi parisuhde rakoilee. Kaikki luhistuu, toiset luottavat minun pärjäävän. Pakko jaksaa.

Unessani hetken viivyit, sinut tunsin ihollain.
Minä luokses tulla jo tahtoisin, olen väsynyt kaipaamaan.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lesken taakka

Kun kuulen, että elämääni ja valintojani on jälleen ruodittu ja kaikki tuomittu, huudan sinua palaamaan.

Ei se haittaisi niin paljon, jos en olisi luullut että minut on jätetty jo kahden vuoden jälkeen rauhaan. Ei se haittaisi niin paljon, jos en olisi luullut että minut lynkannut henkilö oli minun puolellani. Ei se haittaisi niin paljon, jos se henkilö ei olisi läheinen sukulaisesi.

Ja kun sinun sukusi soittaa minulle, hiljennän puhelimen. En pysty puhumaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä energiani riitä tappelemaan.

Miksi sinä et ole täällä selvittämässä asioita? Miksi sinä et olekaan täällä taistelemassa kanssani? Hetken aikaa olisit vielä voinut olla. Tarvitsen sinua vieläkin.