Kovettumista

Päivä on kaunis, silti ei hymyilytä. Aurinko hellii lämmöllä ja linnut laulavat. Silti minulla on kylmä. Kaarran hautasmaan parkkipaikalle, kerään mukaani kynttilät ja ruusupuskan.

Rakkaan haudalla on taas ihmettilöitä; "Tämä on se poika, joka kuoli todella nuorena. Jäi kaksi lasta ja vaimo. Kyllä onkin kaunis hauta." Minut huomatessaan toinen supisee ja he lähtevät vähin äänin vilkuillen taakseen. Ei saisi ärsyyntyä, he puhuivat totta ja ihastelivat. Silti tekisi mieli huutaa ettei tämä ole mikään turistinähtävyys.

Haen kukkasille vettä, siivoan lakastuneet pois ja laitan uudet kynttilät vanhojen tilalle. Istahdan siihen kiven viereen ja kerron mitä on käynyt. Että olen jälleen yksin ja epävarma elämästäni. Tarvitsen apua ja suojelusta. Etten taas kerran kovetu, jotta jälleen uskoisin elämän kantavuuteen.

Pyyhin sut pois

There's a fire starting in my heart

Reaching a fever pitch and

It's bringing me out the dark

Finally I can see you crystal clear

Go ahead and sell me out

And I'll lay your ship bare

Päiväkodissa pyydän poistamaan exän puhelinnumeron ja nimen lapsien tiedoista, poistan jokaisen hänestä muistuttavan kuvan somesta. Siivoan häntä elämästäni pois. Kunpa emme olisi ikinä tavanneet. Tyttö on hoidossa kertonut ikävästään, poika on oireillut käytöksellään. Kotiin tullessa kumpikin kuiskaa miehen nimen ja alkavat itkemään, kun tänäänkään hänen autoaan ei pihassa ole. Vien kauppakassit sisälle lasten jäädessä pihalle leikkimään. Kihisen kiukusta ja lyön nyrkkini seinään. Rystysestä vuotaa verta.

En pidä vihasta. Se on niin voimakas sana. Liian paha tunne, joka jäytää elävältä sisältä.

Silti nyt minä avaan vihalle ilomielin oven. Syleilen ja ammenan siitä voimaa. Surulle ei jää tilaa, se työnnetään sivuun. En tarvitse sitä, sillä ei rakenneta muuria itsensä ympärille ja jäädytetä tunteita.

Rakas sanoi minua joskus jääkuningattareksi, on aika olla sellainen taas.