Meidän pitää odottaa vain seuraavaan elämään

Katson kuinka ympärilläni ihmiset taistelevat omien parisuhteidensa kanssa. Yksi erosi, mies ei ollut tarpeeksi paikalla. Helposti korjattavissa, jos olisitte oikeasti yrittäneet ja rakastaneet, minä ajattelen. Yhden puoliso on päihdeongelmainen. Vaikeaa, mutta tuostakin selviää, jos toisellakin on halu yrittää. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Yksi joutuu odottamaan toista monta vuotta. Mutta te saatte nähdä ja koskettaa toisianne, puhua toisillenne ja tiedätte, että odotus palkitaan.

Katson asioita nyt eri kulmasta. Ei ole tarpeeksi isoa syytä erota, jos on halu rakastaa ja olla yhdessä. Jos kumpikin haluaa asioiden muuttuvan paremmiksi. Asiat ei ole huonosti, jos toisen osoite ei ole Taivastiellä.

"Ole onnellinen, ettei sulla ole miestä. Sun ei tarvitse tapella." Kun saisi edes riidellä. Me olimme siinä todella hyviä. Kumpikaan ei meinannut antaa periksi millään. Mutta me olimme myös hyviä sopimaan. Koskettamaan ja pyytämään anteeksi.

Minä kamppailen muistamaan, miltä hän tuntui. Miltä häntä tuntui suudella, miltä tuntui haroa toisen hiuksia. Miltä tuntui maata toisen vartaloa vasten. Miltä ääni kuulosti, miten hän käveli. Miltä hänen kätensä näyttivät ja tuntuivat omissani. En muista enää, miltä hän tuoksui. Toivon, etteivät muut muistot sumene tai mene pois.

Jos yksi ystävistä joutuu odottamaan kauan, minä odotan loppuelämäni, seuraavaan elämään. Sitä tuskaa ei tunnu (kohtalontovereita lukuunottamatta) kukaan ymmärtävän.

Mun sydäntäni aina joskus särkee

kun joku pieni asia mua muistuttaa

Sä tulit niin lähelle mun henkee

ja nyt mä en voi sua unohtaa

Kun ilman nousee höyryten

ja vierelläni askeleesi kuulen narskuvan

sä oot niin kuin pakkanen

Sinun kuulen sen taas sanovan

että oon sun kohtalosi

Meidän pitää odottaa

vain seuraavaan elämään,

seuraavaan elämään

Mä elän varmaan väärää aikaa

Väärää aikaa

Kun ilma nousee höyryten

ja vierelläni askeleesi kuulen narskuvan

sä oot niin kuin pakkanen

Sinun kuulen sen taas sanovan

että oon sun kohtalosi

Meidän pitää odottaa

vain seuraavaan elämään

seuraavaan elämään

Täällä kuljen niin kuin unessa

mä kahden ajan välissä kun oon

Mun maailmasta puuttuu palanen

kun sinä et siinä oo

Sinun kuulen sen taas sanovan

että oon sun kohtalosi

Meidän pitää odottaa

Kun mä kohtaan öisen lakeuden

nään tähtitaivaan joka kappaaleen

mä teen, sulle tilaa viereen teen

Tunnen sun taas mua koskevan

ehkä aika taittuu ja kurkotan

Mä meihin kurkotan

ja seuraavaan elämään

seuraavaan elämään

Toivottavasti kaiken uuden alku

Toivon, että tässä se on; elämäni uuden luvun alku.

Eilen näppäilin hakupaperit kouluun. Alanvaihto, jota olen miettinyt vuosikaudet. Ennen raha oli este. Nyt tiedän, että tulen pärjäämään. En näe itseäni tekemässä vanhaa työtäni loppuikääni. Se on ollut vain rahanlähde. Onhan se leipä jostain haettava. Yksikään työ ei ole merkityksetön, mutta minulle tuo työ on sitä. Hammasta purren ja hymyillen päivästä toiseen. Siksi olen pitkittänyt töihinpaluuta, miettinyt onko minusta oikeasti laittaa koulureppu takaisin selkään ja lukea kokeisiin, tehdä näyttöjä.

Ala, jolle haluan, on minulle intohimo. Ala, jota olen halunnut teini-ikäisestä asti, mutta olosuhteiden pakosta jäänyt vain haaveeksi. Nyt se mahdollisuus on täällä. Ja nyt odotan; soveltuvuuskokeet huhtikuussa, tieto pääsystä kouluun kesäkuussa. Jännittää, mutta olen niin intoa piukassa, etten tiedä miten kestän nämä kuukaudet.

Uusi, raikas alku omalle elämälle. Peukut ja varpaat pystyyn, ystävät! Tämä tyttö haluaa vaihtaa kotiäitiytensä koulureppuun!

Tahdotko mut tosiaan?

Tänään siitä tulee yhdeksän vuotta. Siitä, kun kysyit, haluanko olla kanssasi. Oli se silloin uskomatonta, että sinä halusit juuri minut. Sinä. Sen pienen ja hiljaisen tytön. Enpä olisi uskonut mihin se yhdeksän vuotta sitten sanottu 'kyllä' minut tuo.

Hyvää vuosipäivää Rakas! Yhdeksän hurjaa vuotta jo! <3

Aika vie sut pois

Tulit taas uniini. Viestittelimme keskenämme; ilmoitin että haluan olla kanssasi, rakastan sinua, mutta epäilen rakastatko sinä minua tarpeeksi, jotta pystyt olemaan kanssani, tasavertaisena puolisona ja vanhempana. Sinä lupasit sydämestäsi pystyväsi tähän, ettet mitään tai ketään rakasta niin paljon kuin minua ja lapsia. Me olemme ne tärkeimmät sinulle. Kaverimme ilmoitti sinun vetävän voitontanssia ja itkevän ilosta. Ei kestänyt kauaakaan kun olit taas oven takana. Halasit ja suukottelit, kyyneleet silmissä hymyilit ja kiitit taas uudesta mahdollisuudesta näyttää, että sinusta on tähän.

Olihan siitä sylistä ja onnentunteesta pakko herätä. Alitajuntani toiveajattelua kaikki.

Suututko jos sanon suoraan

mä mitä aattelen

totuus on kai toisenlainen

vaikka vastaan taistelen

tää kaikki on mut saanut miettii

meitä uudestaan

tää yö kai on vika niitti

kun kaksin valvotaan

Nyt käykin niin

kuin me pelättiin

et aika vie sut pois

aika vie sut pois

tän kummempaa

on turha rakentaa

kun aika vie sut pois

aika vie sut pois

enkä sille mitään voi

Vaik me ollaan vielä nuorii

vapaita ja kauniita

suunnitelmat meil on suorii

ei oo turhii mutkia

sinut tuun mä kyllä muistamaan

mun loppuelämän

pian syksy talveks luistaa

sateisen kesän tän

Nyt käykin niin

kuin me pelättiin

et aika vie sut pois

aika vie sut pois

tän suurempaa

on turha rakentaa

kun aika vie sut pois

aika vie sut pois

enkä sille mitään voi

Enkä sille mitään voi

Miehen työ

Voisin olla vihainen sinulle, kun sauna pitää lämmittää tai sulake vaihtaa. Tänään yritin irroittaa tiskikoneen vesiputkea, mutta se ei liikahtanutkaan jengoiltaan.

Saunan osaan jo lämmittää, niin monta kertaa pakotit minun sitä katsomaan. Sulakkeet osaan näppärästi vaihtaa jo vaikka ensimmäisellä kerralla väänsin itkua ja mietin, miksi et tätäkään minulle opettanut. Renkaita en autoon uskalla vieläkään vaihtaa. Öljyt olen opetellut katsomaan vasta sen jälkeen, kun öljyvalo alkoi palamaan kesken ajon. Nurmikon osaan jo leikata ja se on ihan kivaakin.

Olen opetellut elämään ilman sinua. Yksin, ilman miestä talossa. Mutta se h*levetin vesiletku, jonka kanssa painin kaksi tuntia (Kyllä, kaksi tuntia. Sisua minulta ei ole koskaan puuttunut.) sai minut taas miettimään, miksi minulla ei ole ketään, jolle soittaa, että tulisi auttamaan? Miksi kaikki pitää opetella tekemään yksin tai vaihtoehtoisesti lyödä rahaa tiskiin?

Minulla oli sinut. Jos et osannut, oli sinulla oikea numero puhelimessa. Kuinka voin ikinä saada elämääni ihmistä, joka on puoltakaan siitä, mitä sinä olit?