Toivon, että tässä se on; elämäni uuden luvun alku.
Eilen näppäilin hakupaperit kouluun. Alanvaihto, jota olen miettinyt vuosikaudet. Ennen raha oli este. Nyt tiedän, että tulen pärjäämään. En näe itseäni tekemässä vanhaa työtäni loppuikääni. Se on ollut vain rahanlähde. Onhan se leipä jostain haettava. Yksikään työ ei ole merkityksetön, mutta minulle tuo työ on sitä. Hammasta purren ja hymyillen päivästä toiseen. Siksi olen pitkittänyt töihinpaluuta, miettinyt onko minusta oikeasti laittaa koulureppu takaisin selkään ja lukea kokeisiin, tehdä näyttöjä.
Ala, jolle haluan, on minulle intohimo. Ala, jota olen halunnut teini-ikäisestä asti, mutta olosuhteiden pakosta jäänyt vain haaveeksi. Nyt se mahdollisuus on täällä. Ja nyt odotan; soveltuvuuskokeet huhtikuussa, tieto pääsystä kouluun kesäkuussa. Jännittää, mutta olen niin intoa piukassa, etten tiedä miten kestän nämä kuukaudet.
Uusi, raikas alku omalle elämälle. Peukut ja varpaat pystyyn, ystävät! Tämä tyttö haluaa vaihtaa kotiäitiytensä koulureppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti