Tulit taas uniini. Viestittelimme keskenämme; ilmoitin että haluan olla kanssasi, rakastan sinua, mutta epäilen rakastatko sinä minua tarpeeksi, jotta pystyt olemaan kanssani, tasavertaisena puolisona ja vanhempana. Sinä lupasit sydämestäsi pystyväsi tähän, ettet mitään tai ketään rakasta niin paljon kuin minua ja lapsia. Me olemme ne tärkeimmät sinulle. Kaverimme ilmoitti sinun vetävän voitontanssia ja itkevän ilosta. Ei kestänyt kauaakaan kun olit taas oven takana. Halasit ja suukottelit, kyyneleet silmissä hymyilit ja kiitit taas uudesta mahdollisuudesta näyttää, että sinusta on tähän.
Olihan siitä sylistä ja onnentunteesta pakko herätä. Alitajuntani toiveajattelua kaikki.
Suututko jos sanon suoraan
mä mitä aattelen
totuus on kai toisenlainen
vaikka vastaan taistelen
tää kaikki on mut saanut miettii
meitä uudestaan
tää yö kai on vika niitti
kun kaksin valvotaan
Nyt käykin niin
kuin me pelättiin
et aika vie sut pois
aika vie sut pois
tän kummempaa
on turha rakentaa
kun aika vie sut pois
aika vie sut pois
enkä sille mitään voi
Vaik me ollaan vielä nuorii
vapaita ja kauniita
suunnitelmat meil on suorii
ei oo turhii mutkia
sinut tuun mä kyllä muistamaan
mun loppuelämän
pian syksy talveks luistaa
sateisen kesän tän
Nyt käykin niin
kuin me pelättiin
et aika vie sut pois
aika vie sut pois
tän suurempaa
on turha rakentaa
kun aika vie sut pois
aika vie sut pois
enkä sille mitään voi
Enkä sille mitään voi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti