Voisin olla vihainen sinulle, kun sauna pitää lämmittää tai sulake vaihtaa. Tänään yritin irroittaa tiskikoneen vesiputkea, mutta se ei liikahtanutkaan jengoiltaan.
Saunan osaan jo lämmittää, niin monta kertaa pakotit minun sitä katsomaan. Sulakkeet osaan näppärästi vaihtaa jo vaikka ensimmäisellä kerralla väänsin itkua ja mietin, miksi et tätäkään minulle opettanut. Renkaita en autoon uskalla vieläkään vaihtaa. Öljyt olen opetellut katsomaan vasta sen jälkeen, kun öljyvalo alkoi palamaan kesken ajon. Nurmikon osaan jo leikata ja se on ihan kivaakin.
Olen opetellut elämään ilman sinua. Yksin, ilman miestä talossa. Mutta se h*levetin vesiletku, jonka kanssa painin kaksi tuntia (Kyllä, kaksi tuntia. Sisua minulta ei ole koskaan puuttunut.) sai minut taas miettimään, miksi minulla ei ole ketään, jolle soittaa, että tulisi auttamaan? Miksi kaikki pitää opetella tekemään yksin tai vaihtoehtoisesti lyödä rahaa tiskiin?
Minulla oli sinut. Jos et osannut, oli sinulla oikea numero puhelimessa. Kuinka voin ikinä saada elämääni ihmistä, joka on puoltakaan siitä, mitä sinä olit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti