Enkelikuoro palas takas laulamaan, kävin taas hajoamassa sun haudallas.
Kädet kohmees sytyttelen kynttilää, yksinään tääl ei jaksa yksikään.
Uuden sukupolven näkeminen saa ilon kasvaa.
Mä meen kotiin taas, ja siel juostaan jo nauraen vastaan.
Täällä leikitään piilost ja meuhkataan, kelaan jäbän hymyilevän pilven reunalla.
Sun vapaudenkaipuusi tuntien, vihdoin lintunen liitää saa.
Yksin taivasta jäin tuijottamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
En tahdo, aio, enkä pysty unohtamaan, tyhjän tivolin nuoralla nyt tanssia saan.
Sun tie oli kuoppainen, mut sä juoksit loppuun asti sen.
Ja me jäätiin huokaileen, miten lyhyt on aika tää kaupunkilapsien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti