Nyt sullakin palaa, jos ei sada vettä. Mä käyn siellä monta kertaa viikossa; kerään vanhat kynttilät ja kuolleet kukat pois, kastelen, sytytän uudet kynttilät ja asettelen kukkaset. Haudanpalvontaahan se on, mutta mulla ei oo enää muuta keinoa näyttää, että mä välitän.
Lisäksi siellä on rauha. Jos lapset eivät ole mukana, istahdan ja istun niin kauan kuin siltä tuntuu. Tuijotan sitä sun kultaisin kirjaimin kirjoitettua nimeä. Saatan olla vain hiljaa ja polttaa tupakkaa tai sitten puhua pulputan. Välissä itken tai sitten en. Siellä minä olen eheä. Se mun toinen puolikas on lähellä.
"Kastan kukkaset ja sulle puhelen
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit
Tätä kenellekään kertoa voi en
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit
Lintu lohdutusta laulaa jossakin
Minä tahtoisin niin sinut takaisin"
Johanna Kurkela - Juurrun tähän ikävään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti