Happy b-day to me

Jokainen merkki- ja pyhäpäivä on ollut suoraan helvetistä. Tiistaina ollut syntymäpäiväni on päästänyt helpoimmalla, vaikka ei sekään kyyneleittä jättänyt.

Pärähti vuosi lisää mittariin. Tuntuu niin uskottamalta, että olen vielä reilusti kolmenkympin paremmalla puoliskolla. Tämä elämä kun on eletty pikakelauksella siihen, mikä kuuluisi tehdä vasta seitsemän- kahdeksankympin tietämillä. Itkeä rakkaansa haudalla, prkl.

Niin nimittäin lähti minun syntymäpäiväni liikeelle. Vein esikoisen päiväkotiin ja kaarsin hautausmaalle. Sytytin kynttilän ja tuijotin sitä kiveä kyyneleet silmissä. Viime vuonna sä kömmit mun viereen työillan jälkeen, toivotit vielä kerran hyvää syntymäpäivää ja pussasit kaulalle. Tää on vieläkin niin väärin.

Pyyhin silmät hupparin hihaan ja loppu päivä menikin paremmissa merkeissä. Koska äiti ei halunnut kokata, me syötiin kebabia ja koska täytyi olla kakku, mutta tämä äiti ei halunnut leipoakaan, haettiin kaupasta Daimkakku.

Päivä muiden joukossa pienillä bonuksilla. Viikonloppuna mennään tyttöjen kanssa pitkästä aikaa kaupungille. Odotan mielenkiinnolla mitä tästä reissusta tämän porukan kanssa tulee.

Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan

Elämälle kiitos, jatketaan

siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin

Meikit naamoilta me naurettiin

Yksi sai kaiken mutta liian aikaisin

toiselta vei musta vuosi hiuksetkin

Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa

Tunnen itseni, nyt kokonaan

Korkkarit kattoon, tää ilta on meille

Mun sielunsiskoille, supernaisille

Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa

Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa