Tänä iltana aloin miettiä itseäni äitinä. Aluksi vellottiin siellä itsesäälissä. Olen paska äiti.
Koska hyvät äidithän eivät avaa ääntänsä. Minä huudan. Aina välillä paukkuu pinna ja aivan törkeesti. Niinkuin tänäänkin. Esikoinen meinasi juosta auton alle kaupan parkkipaikalla. Minä harppasin pari juoksuaskelta ja koppasin syliin. Tyttö autoon ja suoraa huutoa, että parkkipaikalla ei juosta.
Hyvät äidit jaksaa pitää kodin siistinä. Näkisittepä tämän kämpän. Leluja tursuaa joka paikasta, tiskit odottavat lentoaan tiskikoneeseen, ruokapöytä pyyhkimistä, pyykitkin ovat vielä koneessa.
Hyvät äidit jaksavat leipoa sämpylöitä iltapalaksi. Meillä syötiin leipää ja viilistä.
Hyvät äidit jaksavat pitää huolta itsestään. Minä kuljin tänään pipo päässä, koska eilen nukahdin sohvalle vaikka piti mennä suihkuun.
Hyvillä äideillä on aina syli auki. On minullakin, mutta tänä iltana makasin velttona sohvalla, kun kaksikko kiipeili päällä ja nauroi.
Sitten tajusin, että ne nauroi. Minun lapseni ovat iloisia. Tyttö suostuu nyt seitsemän kuukauden jälkeen tulemaan isänsä haudalle sytyttämään kynttilän, eikä seuraavan yönä nähdä painajaisia ja itketä niin, että silmät ovat turvonneet aamullakin.
Jaksan joka päivä viedä lapseni pihalle. Puistoon, pyöräilemään, möyrimään hiekkalaatikolle ja kiipeilemään puissa. Jaksan tehdä joka päivä ruokaa. Tänään väsäsin kanapastaa ja nirppanokat söivät sitä monta lautasellista. Jaksan joka päivä huolehtia puhtaat vaatteet päälle. Jaksan joka päivä suukottaa ja kertoa, että rakastan.
Enköhän minä jaksa olla ihan hyvä äiti. En superäiti, mutten kaukanakaan siitä.
Ihana kuulla ettette ole lukittautuneet kotiin. - Sieltä olisikin vaikeaa päästä liikkeelle. Ei ne lapset isona muista niitä villakoiria tai tiskejä keittiön pöydällä. Vaan sen yhdessä olon, leikit ja rakkauden mitä heille annoit vaikka itse olitkin välillä ihan loppu ja vain halunnut olla ja hautautua peiton alle ja nukkua painajaisen yli. Oot hyvä äiti. Ja en tiedä sun lapsenhoito kuviosta mutta muista että omaa aikaakin saatava joskus että taas jaksaa. <3
VastaaPoistaKiitos. <3 Kyllä nuo muksut mehut vie. Uskomatonta, että ennen jaksoin ihan hyvin. Vaikka mies ei juurikaan kotona ollut, en minä juuri valittanut. Suru syö voimia vaikka tätä nyt ollut jo yli 7 kuukautta.
PoistaLapset ovat kerran kuukaudessa yökylässä, jos suoraan sanotaan, se on liian vähän, mutta kerran kuukaudessa enemmän, mitä ennen Rakkaan kuolemaa. Tällä mennään ja on pärjättävä. :)