keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Olit voimani

Ei lisättävää. Kolahti. Johanna laulaa sen, mitä en järkeviksi sanoiksi saa:

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan 
Kiven pintaa miettien mä hyväilen 
Nypin maasta rikkaruohon muutaman 
Kukkii kummullasi muistot eilisen 
Orvokit sen kesätaivaan siniset 
Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet 
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään 
Olit voimani ja minkäs sille teet 
Nyt mä juurrun tähän ikävään 
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa 
Valos sammuttua eksyin hämärään 
Ja kun sinua en nähdä enää saa 
Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen 
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit 
Tätä kenellekään kertoa voi en 
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit 
Lintu lohdutusta laulaa jossakin 
Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet 
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään 
Olit voimani ja minkäs sille teet 
Nyt mä juurrun tähän ikävään 
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa 
Valos sammuttua eksyin hämärään 
Ja kun sinua en nähdä enää saa 
Niin mä juurrun tähän ikävään


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti