Kuljettaja menetti kuljettamansa pakettiauton hallinnan, ajautuen vastaantulevan kaistan yli, osuen siltarumpuun ja päätyen katolleen ojaan, menettäen todennäköisesti välittömästi henkensä.
Voi tätä itkua. Tämä oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun tuntui, että notkahdus oli selvitetty. Ei itkettänyt, mietityttänyt tai tuntunut pahalta. Kävin postilaatikolla ja siinä se oli, taas se asia nokan edessä, mustaa valkoisella.
Vakuutusyhtiö kyselee taas miljoonaa ja yhtä paperia, koska minulle kuuluu leskeneläke. Mukavaa on tietää, että toimeentulo on turvattu vaikka verirahoja ne ovat. Olisi vaan ollut joku muu päivä, kun tätä asiaa naamaan hierotaan.
Kyllä tästäkin selviän, onhan pahin sumu takana päin. Ja minä selviän aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti