Joulu, olen sitä yrittänyt vältellä. Vaikeaa se on ollutkin. Tänään menin ystävän kanssa joululahjaostoksille ja illalla lasten mentyä nukkumaan paketoin. Siinä alkoi kirjaimellisesti filminauhana vilisemään viime vuoden Joulua edeltävä aika, kyyneleiden kanssa, tietysti.
***
Olimme juuri muuttaneet kotiimme, minä yritin epätoivon vimmalla saada kotia kuntoon. Kävin lahjaostoksilla ja iloisena näytin Rakkaalle, mitä esikoiselle tuli ostettua.
-Mä ostin sille tämmösen linnan, eikö ookkin hieno?
-No on kyllä, mä voin auttaa paketoinnissa.
***
Olimme kaupassa perheen kesken, tyttö kiintyi pehmokettuun, jolla on aurinkolasit päässä. Rakas koppasi ketun kärryyn ja minä surkeana sanoin, ettei ole nyt varaa ostaa. "Kyllä minä tuon maksan, on niin hieno." En luvannut paketoida sitä, pehmolelut ovat niin hankalia.
Illalla Rakas paketoi pehmokettua, kirosi ja nauroi samaan aikaan. Minä kihersin vieressä ja kehuin kuinka hienon paketin sai aikaan. Se oli sen Joulun silmiinpistävin paketti; rulla siihen menikin lahjapaperia ja se näytti aivan käärekarkilta.
***
Esikoinen oli löytänyt lahjakätkön. Ryhdyin selittämään, kuinka lahjojen pitää antaa olla siellä, Pukki tulee noutamaan ne. Rakas otti juonen päästä heti kiinni. "Pukki tuo ne sitten Jouluna. Pukki ei voi tulla käymään tuomaan lahjoja, jos sä avaat ne jo nyt." Tyttö nieli selityksen ja kiherryksen vallassa meni seuraavana aamuna katsomaan huonoksi havaitulle kätkölle, kun "Joulupukki oli hakenut lahjat".
***
Hampaita kiristellen tämän pyhän yli. Mikään ei ole niinkuin ennen, mutta lapset ansaitsevat kunnon Joulun.
tekstisi saavat kyyneleet silmäkulmiin, olet upea ja VAHVA nainen sekä ihana äiti lapsillesi! toivon teidän perheelle kaikkea hyvää ja etenkin äidille monen monta voimahalia! hirrrrmuisen ihanaa joulunaikaa teille, nauttikaa toisistanne, isä on aina mukana taivaasta käsin��
VastaaPoista