Hetkittäin onnellinen

Tänään ajoin kotiin ystävän luota. Lapset nukkuivat takapenkillä. Laitoin radionkin kiinni, oli niin ihanan hiljaista. Ja silloin mä ajattelin ensimmäisen kerran moneen viikkoon: Oon mä joskus onnellinen. Minulla on kaunis koti, jossa ei tarvitse pelätä, toimivat auto takapuolen alla, hyvää ruokaa jääkaapissa, ei rahahuolia ja mikä tärkeintä; kauniit, terveet lapset sekä kourallinen loistavia, ihania ystäviä, joihin voin luottaa kuin kallioon.

Rakas, mä en ookkaan yksin. Mä selviän.

"Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa"