Aika kuluu. Vie minut yhä kauemmaksi hänestä. Kauemmaksi siitä hetkestä, kun viimeksi näin hänet elossa. Kun viimeksi suutelin häntä. Kun viimeksi puhuin hänen kanssaan.
Aika tuo lähemmäs sen päivän, kun kaikesta on kulunut jo vuosi. Käyn sitä päivää mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan. Kaikki piti olla hyvin. Hän kotona, lapset kotona. Olin ostanut pizzatarvikkeet kaappiin ja Geisha-suklaata, niin hän niistä piti. Halusin näyttää, että rakastan ja ajattelen häntä. Ihan oikeasti. Kävin suihkussa ja vaihdoin lakanat. Siivosin siivoomisen perään, jotta hänestä olisi mukavaa tulla kotiin. Miksi et tullut kotiin? Miksi nukahdit? Miksi meille ei annettu hieman enemmän aikaa?
Kerran vielä. Kerran vielä haluaisin suudella, halata. Kerran vielä puhua ja nähdä hänen silmänsä. Kerran vielä, vaikka vain yksi puhelinsoitto. Kerran vielä.
Kerran vielä saan sinut takaisin. Ja sitten meillä on ikuisuus. Kamalaa myöntää 24-vuotiaana, että odotan sitä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti