Kaikki lähti siitä, kun sain kutsun enoni kolmikymppisiin. Tyytyväisenä ilmoitin ehkä tulevani ja onnessani katselin, ketä oli kutsuttu. Näkisi sukuaan taas pitkästä aikaa, ihanaa.
Ei kauaa kestänyt, kun ilmoitettiin, että kutsu oli lähetetty minulle vahingossa. Luin viestin pariin kertaan, ennen kuin ymmärsin, että minua ei ole kutsuttu. Olen ulkopuolinen. Se, jolle moikataan kun tavataan.
Minulle ei ole paikkaa omassa suvussani. Oma syyni sekin, tiedän. Miksen pitänyt yhteyttä paremmin vaikka oli perhe ja muuta. Rakkaan sukuun tuli pidettyä yhteyttä enemmän. Nyt emme edes moikkaa appivanhempieni kanssa silloin harvoin kun satumme näkemään. Rakkaan muu suku ei edes asu täällä.
En kuulu mihinkään. En omaan sukuuni. En Rakkaan sukuun. Raastavaa huomata vieläkin seisovansa siinä samassa risteyksessä. En ole vieläkään löytäny omaa paikkaani. Olen vieläkin se väliinputoaja.
Eikä kenellekään voi tätä sanoa, koska pitää olla vahva.
Kylläpä on enolta töykeää käytöstä, jos itse kutsun olisin vahingossa laittanut en ikinä sitä peruisi vaan tulisi sitten "kutsuttu" mukaan juhlimaan. Jos teillä ollut välienkanssa hakemista ettei olisi ollut sinulle näpäytys? Onko muu sukusi menossa? Koita jutella vaikka äitisikanssa ajatuksista, ehkä sukusi ajattelee ettet kaipaa heidän tukeaan tai halua heitä lähellesi. Onko jotain mitä sinä voit tehdä että kuuluisit jonnekkin ja löytäisit oman paikkasi? Mitäpä jos sinä koittaisit olla se ja alkaa sukuusi rakentamaan välejä vaikkapa pikku hiljaa? <3 Kyllä sinullekkin paikka on jossakin, siitä oon varma. Noina hetkinä varmastikkin ikävä kasvaa taas kovasti mutta huomenna voi olla taas helpompi olla.
VastaaPoistaEi meillä ole ollut tietääkseni mitään kismaa, suu auki jäin kyllä tästä mokasta... Meillä on niin surkea äiti, etteivät kukaan sisaruksistani, minä mukaan lukien, ole äitini kanssa tekemisissä. :/ Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut väliini muiden sukulaisteni kanssa, nykyisin olen yhteyttä yrittänyt pitää. Välillä sitä vaan hokaa eristäytyneensä taas ainakin pariksi viikoksi neljän seinän sisään ja sitten tuntuu, että täytyy taas koko "työ" aloittaa alusta.
PoistaKai se oma paikka tästä maailmasta joskus löytyy, luulin sen jo löytäneeni, mutta tälläin se joidenkin kohdalla menee.