Nousen autosta kaupan pihalla. Onkohan sen auto täällä? Kuristus kurkussa. Ei, ei ole. Huomenna tulee viisi kuukautta täyteen tätä taistelua. Ja vieläkin minä etsin. Toivon, että tämä on vain pahaa unta.
Taistelu omaa mieltä kohtaan. Älä vain romahda. Tämä ei ole se kohta kun jaksamus loppuu ja väsymys saa vallan. En ole antanut siihen itselleni lupaa.
Mutta miten käy, kun tarpeeksi kauan piilottaa tunteet toisilta ja ehkä vähän itseltään? Kun kukaan ei näe hätääsi? Yksi halaus vain riittäisi... Lupaus siitä, että joku päivä helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti