Istun luokkahuoneessa, kankaalla on kuva autosta katollaan. Ahdistaa. Se auto ei ole rytyssä, rakenteet ovat kestäneet. Tuosta varmaan matkustajat selvisivät, jos olivat vöissä.
***
Opettaja kertoo kuinka ihminen on mahdollista elvyttää henkiin pitkänkin ajan jälkeen, kun sydän on pysähtynyt. Miksei Rakasta elvytetty? Todettiin vain heti kuolleeksi. Apu oli paikalla parin minuutin päästä.
***
Ihmisen shokkioireet, kun läheinen on kuollut. "Kohtaat naisen, jonka äiti on kuollut puoli tuntia sitten yllättäen. Nainen ei ota kontaktia ympäristöön. Naisen avomies yrittää lohduttaa naista. Mitä teet?" En mitään. Opettaja nyökkää. Käymme loput shokin oireet läpi. Paha olo hyökyy päälle, kurkkua kuristaa. Puristan käsiä nyrkkiin, nyprään laukun kulmaa, räpyttelen. Teen kaikkeni, jotta en anna sen näkyä ulospäin. Muistijälki on vahva. "Usein näissä tilanteissa ihminen tekee käännöksen elämässään, etsii sille uuden tarkoituksen." Niin minä tein, kouluttaudun hoitajaksi, jotta voisin estää muiden kärsimyksen. Jotta voisin auttaa. Jotta ketään ei joutuisi käymään sitä helvettiä läpi, mitä minä käyn. "Näissä koulutuksissa huomaa, jos joku on joutunut käymään surun elämässään läpi." Hän katsoo suoraan minuun. Pakkaan laukkuni ja ryntään autoon. Kyyneleet puskevat voimalla, enkä voi kuin huutaa kipua. Minkä helevetin takia sinut otettiin?
***
Istun kahvipöydässä anoppilassa. Pyydän Rakkaan äitiä kaivamaan ruumiinavauspöytäkirjan esiin. Haluan lukea sen nyt. Kolme vuotta väistelin sen asiakirjan näkemistä, nyt haluan tietää. Ensimmäisellä sivulla lukee salaustaso 3, salassa pidettävä. Toisella sivulla asianosaisten nimet, Rakkaan nimi ja syntymäaika. Siinä alapuolella lukee minun nimeni ja syntymäaikani. Viimeinen asiakirja, jossa me olimme pari, yhtä, me.
Tavaan koko nivaskan läpi. Ei murtumia, sisäelimissä ei mitään poikkeavaa tai vuotoja. Sääressä suurehko mustelma, mutta ei suurempaa. Pientä vuotoa sydämessä, ei vakavaa. Keuhkoissa tummumia viitaten tupakointiin. Pää...pää ihan rikki. Kallon luut murskana, aivoissa suuria verenvuotoja, aivonesteet vuotaneet, osa aivojen poimuista suoristuneet iskujen voimasta. Rakkaalla ei ollut mitään toivoa. Vähintään aivokuollut, jos olisi saatu elvytettyä.
Hänelle ei annettu mahdollisuutta. Meille ei annettu toivoa. Ei. Yhtään. Mitään.
Kun päivii sun kaa enää vietä en
Tulee mieleen se
Nyt mä seison yksin täs kielekkeel
Ku mun viereinen on vain tyhjä paikka
Kai meni pieleen se
Ei olla tääl enää yhtä aikaa
Mul on kaikki muu
Mut mä oon yhtä vailla
Me oltiin ikuisii
Meidät kappaleiksi revittiin
Pala palalta se syö mua sisältä
Ollaan kahen maailman välillä
Ja mulla on ikävä
Sä oot edelleenkin muisto
Edelleenki mulle vaan ikuista
Mä en välitä noist muista
Ku halusin vaan kuiskaa sun korvaan
Et kaikki tääl on hyvin
Yritän kovaa, mut yhteys vaan pygii
Näätkö mut vielä
Hei etkö sä tiedä
En ilman sua selviä elämäst
Sillä sä loistat pimeäs
Mikael Gabriel - Loistat pimeäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti