Unessa Rakas tulee ja pakottaa valitsemaan hänen ja uuden miehen väliltä. Minä nieleskelen kyyneleitä, mietin päässäni plussia ja miinuksia. En halua satuttaa ketään, yritän sepustaa. Mutta Rakas ei anna periksi, toinen lähtee elämästäni ikuisiksi ajoiksi.
Silloin tunnen itseni huonoksi leskeksi, toisen kanssa ehdin olla kahdeksan vuotta, saada kaksi lasta ja perustaa yhteisen kodin. Toisen olen tuntenut parisen kuukautta, enkä siltikään osaa valita. Valinnan pitäisi olla selvä.
Herään hikisenä. Olen kuulemma itkenyt unissani. Havahdun todellisuuteen eikä se ahdista tällä kertaa. Rakas vietiin pois, kukaan ei voinut sille mitään. Uusi ei olisi elämässäni, jos Rakas olisi elossa. Minun ei tarvitsekaan valita. En olekaan ihan täysin surkea, vaikka mietin välillä onko synti olla näin onnellinen elämäänsä, vaikka kaikesta on vain puolitoista vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti