Yököttää. Huomenna olisi tarkoitus pakata laukut ja kääntää auton nokka kohti kotipaikkakuntaa viikon jälkeen.
Siellä se odottaa taas; tyhjä koti. Täällä minua pussataan niskaan, kun kokkaan hellan ääressä, minä odotan miestä kotiin töistä, minä en yksin komenna lapsia tai jaa heille huomiota, koira heiluttaa häntää eteisessä kauppakäynnin jälkeen, teen kotitöitä ja joku huomaa sen, kun olen siivonnut. Ystäväni soittaa kahville tai puistoon lasten kanssa. Viikonloppuna grillasimme kavereiden kanssa ja kävimme kalassa. Mies näytti lapsille kuinka mato laitetaan koukkuun ja minä olin pakahtua. Kaupunkijunaan kahden aikuisen ja lapsen oli halvempaa mennä perhelipulla, en ollut ikinä ennen ostanut sellaista ja sekin sai minut melkein itkemään onnesta.
Kuinka ihanaa on, kun lapset huutavat toista aikuista, itkevät tämän perään kun hän menee töihin. Kuinka ihanaa on, että sinua pidetään kainalossa, kun nukahdat.
Yksinäisyyteen tottuu, parisuhteeseen tottuu nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti