keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kaunis päivä

Aika vierii eteenpäin. Saa minut vahvemmaksi. Saa minut muistelemaan Rakasta hymy kasvoilla kyynelten sijaan. Itkin viimeksi hänen syntymäpäivänään, kun hänen olisi pitänyt täyttää 27-vuotta. Silloin kokoonnuimme hänen sukulaistensa kanssa syömään ja katselemaan valokuvia. Paljon onnellisia muistoja. Kävimme haudalla ja lauloimme Paljon onnea vaan. Tuolla yläkerrassa oli melkoiset bileet tuolloin.

Käyn yhä viikoittain haudalla, kerron että alan jälleen olla onnellinen. Kerron, että en päässyt kouluun, mutta olen hakenut uudestaan. Poikamme täytti 2 vuotta ja kakun päällä oli tukkirekka. Poika osasi itse puhaltaa kynttilät. Iso poika ja aivan Rakkaan näköinen.

Elämä kantaa, kulkee eteenpäin, vaikka välillä se nielaisee.


Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat
Ja minä nousen vaikka putoan
Nousen vaikka putoan

Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjoas hipaisin
Se sinut saatteli selittämättä
Kielsi että seuraisin
Kun minä käännyin olit poissa

Herään, ehkä vielä toivunkin
ja toivon, joskus vielä uskonkin
se saapuu, lohtu jonka aavistin
Tänään, sillä päivä, se on kaunis


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti